Keväällä selasin useiden yliopistojen nettisivuja ja pähkäilin, että joko nyt olisi minun aikani. Olen haaveillut erityisopettajan opinnoista jo luokanopettajaopiskelujen aikana, mutta aika ei ilmeisesti silloin ollut sopiva ja en koskaan hakeutunut niihin. Kerran aurinkoisena kevätpäivänä päätin, että nyt tai ei koskaan. Tulostin hakemuksen sekä Jyväskylään ja päätin, että haen myös Joensuuhun, jonka haku alkoi myöhemmin keväällä. Päätin, että nyt on minun vuoroni!
Tiesin, että Jyväskylään en ehkä pääsisi edes pääsykokeeseen ja näin myös kävi. Pisteitä jäi uupumaan puolikkaan pisteen verran! Noh, odotin Joensuun pääsykoekutsua ja toukokuussahan se tipahti postilaatikosta. Odotin pääsykokeita innon ja riemun sekaisin tuntein. Edellisistä pääsykokeistahan oli aikaa jo yli 10 vuotta, joten eivät ne olleet enää ihan tuoreessa muistissa! Ajatus oli kuitenkin mennä sinne ihan omana itsenä ja tehdä parhaani, mutta jännitys pääsykoeaamu oli kyllä ihan valtava.
Heräsin jo PALJON ennen herätyskellon pirahdusta ja kipaisin kulman ärrälle aamukahville. Onneksi hotellilta oli lyhyt kävelymatka yliopistolle ja siinä sain vähän kerätä järkeviä ajatuksia ja rentoutua. Kirjallinen koe oli mielestäni vaikea, niin kuin sen toki pitääkin olla. Ja sen jälkeen ajattelin, että siihen suoritukseen en voi turvautua ja iltapäivän haastatteluihin pitää tsempata. Ne menivätkin ihan rennosti, väliajalla whatsappailtiin äipän ja hellun kanssa sekä rupateltiin mukavia muiden hakijoiden kanssa. Meidän ryhmähaastattelu oli päivän viimeinen ja kyllä huomasi sekä haasteltavista että haastattelijoista, että pitkä päivä on ollut takana jo kaikilla.
Pääsykokeen jälkeen en osannut juuri haaveilla tai toivoa sisäänpääsyä. Päätin vain jäädä odottamaan kirjettä. Kun se päivä kirjeen mahdolliseen saapumiseen koitti ei meinannut unta riittää sinäkään aamuna, vaikka tiesin kirjepostin saapuvan puolenpäivän aikoihin. Ison yliopiston kirjekuoren löytyminen postilaatikosta nosti tunteita ja kun avasin kuoren löytäen hyväksymisilmoituksen taisin kiljahtaa ilosta naapureiden ihmetellessä autokatoksen takana. NYT ON MINUN AIKA! :)
Opinnot alkavat Joensuussa muutaman viikon päästä ja tässä blogissa kirjoittelen teille kuulumisia ja ajatuksia opinnoista ja niiden etenemisestä. Kaikki kommentit ovat tervetulleita ja voitte toki myös esittää postaustoiveita ja -aiheita.
